


Sinä ja minä olemme osa oman sukumme ketjua. Hyllyn päällä voi nököttää isoisoäidiltä peritty taikina-astia. Perintönä siirtyy myös jotakin aineetonta.
Joissakin suvuissa on paljon hiljaista hampaitten kiristelyä ja katkeruutta. Olet ehkä jo lapsena huomannut, että jostakin syystä tiettyihin sukulaisiin ei vain pidetä yhteyttä. Syy viileille väleille on voinut selvitäkin – isoisien riita maakaupoista. Katkeruus on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Eräs ihminen kertoi minulle, kuinka ei ollut oppinut tuntemaan tätejään ja setiään toisen vanhemman puolelta ollenkaan. Yhteyttä ei pidetty. ”Kun ne nyt ovat semmoisia jäykistelijöitä.” Vasta aikuisena hän kyseenalaisti asian ja otti yhteyttä tätiinsä. Syntyi tärkeä ihmissuhde.
Sukupolvesta toiseen kantautuvat kielteiset ajattelumallit ovat usein saaneet alkunsa traumasta, joka on voinut tapahtua jopa satoja vuosia sitten.
Trauma voi syntyä mittavasta ja traagisesta tapahtumasta, mutta myös ulkoapäin katsottuna hyvin pienestäkin sattumuksesta.
Taakkasiirtymä on asia, josta esimerkiksi psykoanalyytikko Pirkko Siltala puhuu ja on kirjoittanut kirjankin. Hänen mukaansa traumaattiset kokemukset jatkavat kulkuaan aina uudelle sukupolvelle, jos asioita ei käsitellä.
Ikävistä asioista ei olla mielellään puhuttu. Kuitenkin myös vaikeneminen on teko. Vaikka asioista on vuosien saatossa oltu hiljaa, ne siirtyvät eteenpäin tiedostamattomina tekoina ja sanoina.
Viime vuosina on tehty tutkimusta myös siitä, kuinka traumaattiset kokemukset vaikuttavat geenin toimintaan. Tutkijat ovat esimerkiksi todenneet tutkimuksissa hiirillä, että tiettyyn hajuun liittyvä pelko siirtyy seuraaville sukupolville.
Taakka voi näkyä siten, että toistat huomaamattasi tiettyjä toimintatapoja elämässäsi. Saatat kärsiä masennuksesta tai jostakin psykosomaattisesta sairaudesta.
Peritty traumamuisto voi aktivoitua automaattisesti tietyissä tilanteissa. Silloin koet jotakin epämiellyttävää tunnetta.
Voi esimerkiksi olla, että epämääräinen hätäännys valtaa sinut aina, kun ystäväsi on lähdössä kotiin. Tunne kummastuttaa sinua itseäsikin. Kun pohdit asiaa, huomaat, että äitisi ja isoisäsi ovat muuttuneet jännittyneiksi myös, kun olet ollut lähtemässä kotiin: ”No nytkö sinä jo lähdet. Mikä sinulle tuli?”
Sukupolvien yli siirtyvät traumat koskettavat kaikkia, sillä esimerkiksi Suomen sotien tapahtumat ja sen lieveilmiöt ovat osa suomalaisten historiaa.
Pirkko Siltala luettelee traumojen lähteiksi myös muun muassa perheväkivallan, petokset ja esimerkiksi alkuperäiskansojen vainot.
Paljosta on aikojen kuluessa vaiettu. Miten on mahdollista tietää, että mitä taakkaa sinä kannat mukanasi ehkä tietämättäsi?
Tarkkaile ja muistele vanhempiasi, sisaruksiasi, isovanhempiasi.
Ehkä ahdistut itse siitä, kun lapsesi tai puolisosi lähtee lomareissulle. Kauhukuvat onnettomuudesta tulevat mieleen kutsumatta. Oliko tai onko sukulaisillasi samanlainen tapa reagoida? Tällaiset havainnot voivat toimia johtolankoina.
Näistä muistoja ja taakkasiirtymia voi hoitaa ja työstää monella tapaa. Ehkä tärkeintä on antaa tilaa niille niin, että ne eivät enää tulisi lakaistuksi maton alle.
Sinun ei tarvitse kuitenkaan lähteä tekemään sukututkimusta vapautuaksesi perintönä saadusta stressitaakasta.
Satojen vuosien kuluessa on suvussa voinut sattua paljon ikäviä asioita, joiden jäljille on mahdotonta päästä.
Joskus asioita työstäessä tietoa voi saada sattumaltakin. Saatat törmätä sukulaiseen, joka kertoo suvun tapahtumista jotain sellaista, mitä et ole aiemmin kuullut.
Sukupolvien takaa tulevien muistojen työstäminen on vapauttava ja mielenkiintoinen matka. Tuota työtä tehdessäsi teet melkoisen palveluksen myös jälkipolville.